Vuoden vaihde sujui perinteisesti ilotulitustapahtuman tiimoilla, lämmintä omenajuomaa hörppien sen jälkeen, saunoen ja syöden ystävien seurassa, tanssimattoillen ja niin edelleen. Kivaa oli. Uusi vuosi tuo tullessaan ainakin erilaisen tammikuun Juutinmaalla ja useampia selän kiroamisia praktikon vastaanotolla. Mitä muuta, sitä ei vielä voi tietää.

Koska jääkaappiin on montaa eri reittiä päätynyt useampia erilaisia juustoja, päätimme panostaa hieman juustoruokien valmistamiseen, jotta saadaan juustot kulumaan. Vuosi alkoi Tammen keittokirjan mukaan kokatulla juustokohokkaalla:

• 200 g kypsytettyjä juustoja raasteena (meillä ehkä 120 g cheddaria, 40 g parmesania ja 40 g morbieria)
• 2.5 dl maitoa
• 2 rkl vehnäjauhoa
• 4 keltuaista
• 5 valkuaista vaahtona
• suolaa pari hyppysellistä
• cayennepippuria suunnilleen 1/2 tl

Maito, keltuaiset ja jauho kattilaan, kuumennus koko ajan sekoittaen, miedolla lämmöllä kunnes sakenee (ei saa kiehua). Sakeutumisen jälkeen kattila pois liedeltä ja jäähdytys sekoitellen. Lisää juustot ja mausta (ohjeessa oli myös muskottipähkinää, mutta sitä ei meidän taloudessa käytetä). Sekoita kevyesti käännellen valkuaisvaahto. Kippaa voideltuun&jauhotettuun vuokaan, kypsennä 225C, 20-25 min (varovaisesti uuniin, älä läimäytä luukkua, älä avaa luukkua kypsennyksen alussa jne, jottei kohokas lyssähdä) . Kohokkaan olisi voinut pettää lopussa foliolla liiallista ruskettumista estääkseen, mutta hämminkiä aiheutti ylikuohuvainen ruokajuomaksi valittu Cremant D´Alsace, joten peittely jäi. Kohokas yhdessä vihersalaatin (jäävuorisalaattia, rucolaa, mizunaa, kurkkua, kirsikkatomaatteja, punasipulia, basilikalla maustettua oliiviöljyä, sherryviinietikkaa ja mustapippuria) kanssa maistui rauhaisan vuoden ensimmäisen päivän ruuaksi mitä mainioimmin.

Silti Sitku-elämä ei saa ottaa yliotetta. Elämä vihjailee voimastaan tehdä muutoksia halutessaan minun tahtoani vastaan koska vaan. Note to self: älä odota sitä, että elämä sattumanvaraisesti kääntää suuntaansa jonkun ulkoisen tapahtuman takia. Pyri muuttamaan sitä itse haluamaasi suuntaan niillä keinoin, jotka on annettu ja käytettävissä. Carpe diem.

P.S. Katsohan vaan, syyskuu meni kirjoittamatta. Mutta kun ei ole sitä kätevää tapaa julkaista kuvia viimeaikaisista käsitöistä (=hartiahuivi, keeppi, huovutettu bambi jne.) Ehkäpä tässä kuussa?

1. On hankittava muistikortinlukijalaite, jotta kuvia siirtääkseen ei aina tarvitse kytkeä kameraa koneeseen vaan voi siirtää ainoastaan kuvat.
2. Olisi kuvattava käsityötekeleitä, mutta mitäpä niitä vielä kuvaamaan kun ei ole muistikortinlukijaa, jolla kätevästi siirtäisi kuvat koneelle.
3. Voidakseen täysipainoisesti kirjoittaa kunnollisia postauksia, pitää viitata esim. reseptien osalta niihin blogeihin, joista idea/resepti on ammennettu. Mutta eihän sitä tohdi viitata, koska viitatun blogin pitäjä saattaa tulla vastavierailulle. Ja mitäpä sitä tyhjää blogia tulee lukemaan. Ei tule toiste… Pitää siis säästää linkkausta edellyttävät tekstit vielä tuonnemmaksi, jotta sitten julkaisuaikaan on muutakin luettavaa kuin vaan se oma resepti Ullakkoeläjän uudelleenkokkaamana.
4. Pitäisi saada enemmän “itseninäköinen” header-kuva, jotta voisi mainostaa blogiaan jollekulle.

Näennäisesti tämä kaikki näyttäisi johtuvan muistikortinlukijattomuudesta, mutta siihen uskominen olisi kyllä valheellista.